"Niin, jotta ei teidän enää tarvitsisi väittää sitä pelkästään epäilyjenne nojalla. Kerronko, mitä tapahtui? Surmasin kreivi Spignon, koska hän oli setänne lähettämä vakooja, jonka piti luovuttaa teidät ja veljenne hänen käsiinsä."
"Spigno!" Ruhtinattaren äänekäs huudahdus sai Dionaran tarttumaan hänen käsivarteensa. "Uskallatte väittää tuollaista Spignosta! Hän oli paras ystävä, mitä minulla on ollut, ja vielä te saatte rangaistuksenne Jumalalta. Jo riittää."
"Ei vielä, madonna. Muistakaa, mitä Casalen podestàkin piti tärkeänä: kaikkien muiden nukkuessa Barbarescon talossa olimme Spigno ja minä täysissä pukimissa ja valveilla. Mihin se viittaa? Podestàlle tietysti valehtelin."
"Pitäisikö minun kuunnella miestä, joka myöntää olevansa murhaaja ja valehtelija?"
"Valitettavasti! Kuulkaa nyt, kerron teille totuuden."
Lyhyesti ja selvästi kertoi hän peittelemättä, mitä todella oli tapahtunut.
"Ja tätäkö pitäisi minun uskoa?" huudahti ruhtinatar pilkallisesti. "Jopa häpäisisin uskollisen, rehdin ystävän muistoa. Vaikkapa puhuisitte tottakin, olette osoittanut kuulumatonta raakuutta. Spigno aikoi pelastaa teidät varmasta kuolemasta ja te palkitsitte hänet upottamalla tikarin hänen rintaansa!"
Bellarion väänteli hädissään käsiään. "Voi, miten vähän harkitsette sanojanne! Syyttäkää vain minua raakuudesta, mutta myöntäkää edes, että vaikuttimeni olivat epäitsekkäät. Surmasin kreivi Spignon pelastaakseni teidät. Ja minä pelastin teidät. Jos olisin ollut petturi, olisin kaiketi puhunut suuni puhtaaksi podestàlle."
"Meidän asemassamme olevat ihmiset tuskin voivat panna suurta merkitystä teidän sanoihinne."
"Senpä vuoksi juuri kreivi Spignon surmasinkin. Hän olisi voinut todistaa sanani. Ymmärrättekö?"