"Sinun pitäisi mennä makuulle, poika."
"Olen itse samaa mieltä."
Hän kääntyi lähteäkseen. Myöhemmin levisi juhlavieraitten keskuuteen huhu, että Bellarion oli sairastunut, ja seuraavana aamuna oltiin hiukan ällistyneitä, kun saatiin tietää, että nuori ritari makasi kuumeessa, eikä voinut ottaa osaa turnajaisiin Porta Gioviassa.
Lääkärinsä mukana lähetti Bellarion Carmagnolalle kirjeen, jossa syvästi valitti, ettei kyennyt nousemaan vuoteestaan taittaakseen peistä hänen kanssaan.
XI luku.
ALESSANDRIAN PIIRITYS.
Gabriello Maria Viscontin suunnitelmat ghibellinien vallan lujittamiseksi menivät myttyyn, kuten odotettavissa olikin. Hän antoi itse, aavistamatta mitä teki, pääasiassa guelfeista kokoonpannulle neuvostolle parhaan aseen käteen, esittämällä sille ehdot, joilla markiisi Theodore oli luvannut suostua liittoon. Markiisi vaati näet Milanoa auttamaan häntä saamaan Genovan haltuunsa.
Della Torre nauroi tuollaiselle vaatimukselle. "Saisimme Ranskan kuninkaan heti niskaamme!" Ja tätä mielipidettään hän sitten puolusteli sellaisella innolla, että Facinoa lukuunottamatta muutkin istunnossa läsnäolevat alkoivat epäillä della Torrella olevan aivan toiset syyt vastustukseensa.
Hankkiessaan ranskalaisia palkkajoukkoja taisteluun Buonterzoa vastaan oli Facino osoittanut, mitä hyötyä Boucicaultista saattoi olla. Miksi ei della Torre voisi seurata Facinon esimerkkiä ja saada hänkin ranskalaista apua — herttualle. Jos tarvittaisiin, luovuttaisi Boucicault kyllä korvausta vastaan väkeä Facinonkin tuhoamiseksi.
"Ehkäpä", tuumi Gabriello, "Vercellin luovutus ja eräät muut takuut riittäisivät Theodorelle yhtä hyvin." Mutta della Torre oli liittoa vastaan. "Luovutettaisiinko Vercelli? Olemme jo nyt luovuttaneet aivan liian paljon. Meidän on solmittava sellainen liitto, että käy mahdolliseksi palauttaa Milanolle joitakin siltä ryöstettyjä alueita."