Lattialle oli sinne tänne siroteltu tuoksuvia rosmariinin- ja sitruunanoksia, jottei huoneen alastomuus niin pistäisi silmään.
Nojatuolissa leveili muhkea Carmagnola, yllään tavanmukainen sinisen ja punaisen kirjava puku, tukka koottuna jalokivillä koristettuun hiusverkkoon ja säärissä kirjavat sukat. Tuoleilla istuivat Stoffel, Koenigshofen, Giasone Trotta ja Vaugeois, burgundilaisten päällikkö. Bellarion nojasi Facinon istuimen selustaan. Neuvottelijat pyysivät kondottieria esittämään ehtonsa piirityksen lopettamiseksi.
"Pavian herra kreivi", lausui Facino, "ei aio olla liian ankara niille alessandrialaisille alamaisilleen, jotka ovat pysyneet hänelle uskollisina. Hän ymmärtää, että heidän on ollut alistuttava väkivallan edessä, ja siksi tyytyy hän viidenkymmenentuhannen floriinin korvaukseen tämän sotaretken aiheuttamien menojen peittämiseksi." Neuvottelijat tunsivat olonsa taas siedettävämmäksi. Mutta Facinopa ei ollutkaan vielä lopettanut. "Sitäpaitsi vaadin minä niinikään viittäkymmentätuhatta floriinia miehistölleni, ellette halua heidän ryöstävän kaupunkia." Alessandrian edustajat pelästyivät. "Satatuhatta kultafloriinia!" huudahti eräs heistä. "Herra se on…" Facino kohotti kätensä. "Tämä on vaatimus, mitä Alessandrian neuvostoon tulee. Puhuaksemme sitten Vignatesta, huomautan, että hänellä on aikaa huomiseen keskipäivään asti lähteä joukkoineen Alessandriasta. Kuitenkin on hänen jätettävä kaupunkiin kaikki aseet; varukset, härät ja sotatarpeet. Sitäpaitsi on hänen sitouduttava joko henkilökohtaisesti tai Lodin neuvoston kautta suorittamaan Pavian kreivin kaupungille Alessandrialle satatuhatta floriinia korvaukseksi kaupungin kärsimistä vahingoista. Lisäksi lähetetään Lodiin kahdentuhannen miehen suuruinen miehitysarmeija, joka majoittuu Lodiin ja ylläpidetään kaupungin kustannuksella siksi kunnes edellämainittu korvaus on suoritettu. Ellei tämä suoritus tapahdu kuukauden kuluessa ryöstetään kaupunki."
Vignaten neuvottelijain myötä lähettämä upseeri, mustapintainen mies nimeltään Corsona, kirosi karkeasti. "Ehtonne ovat liian ankarat", murisi hän.
"Sangen terveelliset", korjasi Facino. "Herra Vignatelle on osoitettava, ettei rosvoileminen saa tulla kysymykseen."
"Ja te luulette hänen suostuvan?" Mies oli pilkallinen. Neuvottelijat valtasi pelko.
Facino hymyili julmasti. "Jos Vignatella on muita keinoja, käyttäköön niitä. Tarjoukseni kestää vain neljäkolmatta tuntia. Senjälkeen käy hänelle vaikeammaksi päästä kanssani sopimukseen."
"Vaikeammaksi!" huudahti Corsana aikoen vielä lisätä jotakin, mutta
Facino viittasi kädellään. "Voitte mennä."
Kaksikymmentäneljä tuntia kului, mutta neuvottelijat eivät palanneet.
Vielä seuraavanakaan päivänä ei saatu Vignatelta mitään viestiä.
Facino ärtyi, eikä hänen tuulensa käynyt paremmaksi kun vielä kaiken
kukkuraksi leinikin iski hänen raajoihinsa.
Kuukausi kului. Eräänä iltana istui Facino upseeriensa kanssa illastamassa. Vain Stoffel puuttui seurueesta, hänet kun oli komennettu Casalbaglianoon. Kondottieri, jota pienimmätkin asiat tätänykyä suututtivat, morkkasi ruokaa. Se oli muka käynyt kovin kehnoksi. Giasone Trotta, jonka vastuulla muonituspuoli oli, katsoi velvollisuudekseen selittää: