"Jos tämä piiritys kestää vielä kauan, näännymme itse nälkään. Mieheni ovat puhdistaneet koko maaseudun melkein kymmenen penikulman alueella joka suuntaan!"
Hän oli puhunut leikilliseen sävyyn, mutta Facino oli melkein räjähtämäisillään.
"Vieköön minut hitto, jos voin käsittää, miten he kestävät tätä.
Heiltähän olisi pitänyt elintarpeitten loppua jo viikon kuluttua."
Koenigshofen siveli miettivästi punaista partaansa "Kovin salaperäistä tosiaan."
"Ähä! Sehän se minua suututtaa. Heidän täytyy saada elintarpeita jostakin."
"Tuiki mahdotonta!" Carmagnola pullisteli poskiaan. Piiritysketjun tarkastus oli hänen vastuullaan.
"Miten tämä sitten on selitettävissä? Tuskinpa he toisiaankaan syövät sentään", virkkoi Bellarion.
Carmagnola loi häneen pahansuovan katseen sinisistä silmistään.
"Oliko tuo joku arvoitus?" marisi hän. "Ei teistä juuri ole arvoitusten pohtijaksi, Francesco", leukaili Bellarion. "Minun olisi pitänyt muistaa se."
Carmagnola hyökkäsi pystyyn. "Jumalauta, mitä tarkoitatte?"