Pahantuulinen Facino kuuli heidän nahinansa. "Pysykää hiljaa, mullikat!
Kuulkaa! Kukahan tänne nyt ratsastaa tuollaisella kiireellä?"
Ilta oli tukahduttavan lämmin ja ikkunat olivat auki. Etäältä kuului nopeaa kavionkapsetta.
Ääneti he kuuntelivat sitä hetkisen. Vihdoin nousi Carmagnola avaamaan oven. Ratsastajat joita oli kaksi, karauttivat kyläkujalle. Huomatessaan valaistun oviaukon he pysähtyivät.
"Missä voimme tavata Biandraten kreivin, Facino Canen?"
"Täällä", vastasi Carmagnola. Tulijat hyppäsivät maahan.
XII luku.
VISCONTIN KUNNIA.
Jos Facino Cane hämmästyi nähdessään puolisonsa astuvan huoneeseen, hämmästyi hän vielä enemmän havaitessaan, kuka kreivitärtä seurasi. Mies oli nimittäin Venegonon Giovanni Pusterla, Monzan linnanherran serkku.
Kuten jo lyhyesti on mainittu, oli Monzan herra myrkyttänyt Gian Marian äidin. Aivan epäämätöntä on, että se tapahtui Gian Marian omasta käskystä. Kuitenkin sai Pusterla kärsiä rangaistuksen tästä rikoksesta, koska Gian Maria pelkäsi joutuvansa ilmi, ja näin sai liian uskollinen palvelija hengellään maksaa sekä omasta että toisen puolesta. Jälkeenpäin oli Gian Maria kaikin tavoin vainonnut Pusterla-sukua, haihduttaakseen muka kaikki epäluulot. Se Pusterla, jota hän metsästi Abbiategrassossa Bellarionin ehättäessä väliin, oli jo viides, jonka hän sai hengiltä.
Venegonon Pusterla, joka nyt talutti kreivitär Beatricea huoneeseen, oli yksinkertainen, keskikokoinen mies, iältään kolmissakymmenissä, vaikkakin jo vanhemman näköinen, sillä hänen mustassa tukassaan oli paljon harmaita hiuksia. Hänen jyrkkäpiirteiset kasvonsa olivat tarmokasilmeiset, nenä konko, tummat silmät lähekkäin ja ryhti joustava.