Facino ei jaksanut keskittää ajatuksiaan.
"Entä Gabriello?" huudahti hän.
"Gabriello," vastasi Venegono nopeasti, "on yllätetty samalla tavalla kuin te ja kaikki muutkin Milanon ghibellinit. Se on della Torren ansiota. Mihin hän pyrkii, sen tietävät ainoastaan perkele ja hän itse. Ehkä hän tällä tavalla jatkaa Viscontien ja Torrianien vanhaa taistelua yliherruudesta. Joka tapauksessa on hän kaiken takana."
"Eikö tuo nahjus Gabriello yrittänytkään panna vastaan?"
"Gabriello on Porta Giovian linnoituksessa Malatestan väen piirittämänä. Kaupunki on sotaleirinä. Gian Maria, tuo epäsikiö, on luvannut palkkion Gabriellon päästä, Gabriellon, joka niin monasti on pelastanut hänet raivostuneen kansan käsistä. Samoin on luvattu palkkiot monien muittenkin päästä, kuten herttuan serkkujen Antonio ja Francesco Viscontin, minun serkkuni Giovanni Pusterlan ja useiden muitten ghibellinien, jotka ovat Gabriellon kanssa linnoituksessa." Hän kiihtyi. "Jospa suuri Galeazzo voisi nousta haudastaan näkemään sen mädän teurastuslaitoksen, jonka hänen hirvittävä perillisensä on ylväästä kuningaskunnasta tehnyt."
Jälleen vallitsi hiljaisuus. Facinon pää oli painunut rinnalle. Kulmat kurtussa piirteli hän veitsen terällä pöytälevyä. Pitkän rupeaman jälkeen hän lausui hitaasti, matalalla äänellä:
"Minä olen viimeinen kaikista niistä kondottiereista, jotka seurasivat Galeazzoa hänen asekumppaneinaan; viimeinen niistä, jotka auttoivat häntä rakentamaan suuren valtakuntansa. Hänen rappeutunut poikansa sai kaikki vihaamaan itseään. Kaikki muut lähtivät, anastaen samalla osan Milanon aluetta, paitsi minä. Olen palvellut uskollisesti, olen alati tukenut horjuvaa valtaistuinta, jopa taistellen kondottieritovereitanikin vastaan, sillä Galeazzo oli ystäväni ja luotti minuun. Nyt olen saanut palkkani. Minut on lähetetty palauttamaan Alessandria tuon väärän Viscontin inhoittaviin käsiin, ja kun olen käskyä täyttämässä, asetetaan Italian huomattavin guelfi minun paikalleni, ryhdytäänpä vielä estämään minua palaamastakin." Hänen äänensä melkein murtui.
Kreivitär huokasi syvään. "Saat kuulla vielä enemmän. Silmäsi ovat vihdoinkin avautuneet."
Ja Venegono kertoi.
"Tulen luoksenne, Facino, kaikkien Milanon ghibellinien edustajana. He pitävät teitä johtajanaan. Teihin he luottavat ja panevat toiveensa. Jo tällä hetkellä on Milano kamalien veritekojen ja sietämättömän terrorin näyttämönä. Te olette ainoa, joka voi sen vielä pelastaa."