Äkkiä raivostuen iski Facino veitsen syvälle pöytään. Hän kohotti katseensa. Verestävin silmin tuijotti hän ympärilleen.

"Jos vain Jumala suo jalkani parantua, saavat Viscontit minun kädestäni syödä petoksensa hedelmät ja tukehtua niihin."

Hän ojensi kätensä seinällä riippuvaa ristiinnaulitunkuvaa kohti.
Uhkauksesta tuli vala.

Bellarion vilkaisi kreivitärtä ja ymmärsi, että hänen kunnianhimonsa vihdoinkin oli tyydytetty. Tuo kaunis nainen ei ilmeisesti piitannut hituistakaan siitä, että jalo sydän samalla oli särkynyt.

XIII luku.

MUONANHAKIJAT.

Keskipäivän helteessä ratsasti Bellarion Casalbaglianoon tapaamaan ystäväänsä Stoffelia. Hän ei pysytellyt piiritysketjun edessä, vaan oikaisi ohi tiedustelullaan, joutuen täten sangen lähelle Alessandrian punaisia muureja…

Kaupunki näytti nukkuvan auringonpaisteessa. Muuta merkkiä elämästä ei voinut havaita kuin kirkkaan välähdyksen silloin tällöin, päivänsäteen taittuessa peitsenterään tai kiiltävään haarniskaan.

Ratsastaessaan mietti Bellarion kirjavia kokemuksiaan siitä lähtien kuin hän vuosi sitten jätti Ciglianon luostarin. Kauas oli hän totisesti joutunut alkuperäiseltä uraltaan, eikä hän voinut olla hienoisesti ihmettelemättä helppoutta, jolla oli mukautunut kohtalon viskeltäväksi. Tänä aamuna tuntui hänestä kuin olisi ahneus ollut maallisen elämän vallitseva yllyke. Mitä ikinä hän muisteli vaiheistaan vuoden aikana, aina sukelsihen ahneus ja siihen kytketty itsekkyys esille. Peloittavampana kuin ennen se ehkä oli ilmennyt viime yönä kreivitär Beatricen "kunnianhimossa". Parasta olisi, jos kreivitär saisi syytä kirota kunnianhimonsa hedelmiä joka ainoana jälelläolevana elinpäivänään. Ehkä hän sillätavoin saisi typerän, tyhjän sielunsa pelastetuksi. Hän havahtui äkkiä mietteistään, kun väkipyssyn nuoli kimmahti hänen satulaansa, singoten syrjään. Samassa huomasi hän jonkin esineen kiiltävän tiellä parin kyynärän päässä edessäpäin.

Facinon koko armeijan olisi kenties marssinut tuon hevosenkengän ohi välittämättä siitä sen enempää, mutta Bellarion kiinnitti huomiota pienempiinkin asioihin. Hänelle selvisi silmänräpäyksessä, että kengän oli täytynyt pudota muulin takajalasta, lisäksi aivan äskettäin.