Kaksi päivää aikaisemmin oli seudulla vallinnut ankara ukkosmyrsky. Jos kenkä olisi pudonnut sitäennen, olisi se nyt ollut ruosteessa. Ruosteesta siinä ei kuitenkaan näkynyt jälkeäkään. Kukaan vieras ei päässyt linjojen sisäpuolelle ja Facinon väki varoi visusti uskaltautumasta näinä lähelle muureja. Sotilas ei sitäpaitsi olisi käyttänyt muulia ratsuna. Mistä siis oli kenkä tipahtanut?
Nuori mies laskeutui satulasta ja koppasi kengän maasta. Hämmästyksekseen huomasi hän, että se oli alapuolelta pehmustettu paksulla nahka-anturalla.
Taluttaen ratsuaan lähti hän kulkemaan jalan Casalbaglianoa kohden.
Tuntia myöhemmin pysähdytti etuvartio hänet. Stoffelin löysi hän tälle varatusta kortteerista.
"Casalbaglianon ja Aularan välisessä vartioketjussa on jossakin kohdassa aukko", tervehti Bellarion.
"Lyötte minut hämmästyksellä tämän tästäkin", vastasi Stoffel.
"Tässä on todistuskappale."
Bellarion pudotti kengän pöydälle, kertoen samalla paikasta, mistä sen oli löytänyt sekä tekemistään johtopäätöksistä.
"Sitäpaitsi huomasin tiellä kapean, valkoisen juovan. Tutkiessani sitä tarkemmin havaitsin, että se oli vehnäjauhoa. Varissut jostakin rikkinäisestä säkistä todennäköisesti viime yönä."
Stoffel hätkähti. Hän myönsi, ettei häneltä riittänyt miehiä vartioimaan joka tuumaa tiestä, ja sitäpaitsi olivat yöt sangen pimeät, milloin ei kuu paistanut.