"Lopussa?" Bellarionin ääni kuulosti ivalliselta. "Ei se ole vielä oikein alussakaan. Tämä oli vain alkusoitto."
"Alkusoitto mihin?"
"Alessandrian valtaukseen. Se on suoritettava ennen päivännousua."
He katsoivat häntä ihmetellen ja Facino näytti närkästyneeltä.
"Et ole tähän asti puhunut sellaisesta mitään."
"Luulin, että asia on selvä. Houkuttelin Vignaten hyökkäämään Alessandriasta kuudensadan paitaressun kanssa, ja lupasin, että kapteeni Farfalla kolmensadan samanlaisen paitaressun kanssa avustaisi häntä. Siis yhdeksänsataa ratsumiestä, tai niille main, kaikilla paita asetakin päällä, ratsastaa voitokkaina takaisin Alessandriaan päivän valjetessa. Ja riemuitseva linnaväki nostaa portitkin paikoiltaan urhojen käydä sisään."
"Oikeinko tosissasi sitä tarkoitat?" ällistyi Facino. "Tietysti. Teidän tulee syödä puolisenne Alessandriassa. Facino, vanha sotaurho, katseli melkein kunnioittavasti nuorukaista..
"Jumalavita, poika, sinä saat vielä suuria aikaan. Jo Travossa osoitit omaavasi taipumuksia sotilasalalle. Mutta tämä…"
"Käymmekö käsiksi yksityiskohtiin?" virkkoi Bellarion muistuttaakseen, että aika oli täpärällä.
Neuvottelu sujui nopeasti. Kondotta odotti lähtövalmiina ja Facino uskoi Bellarionille paitaniekkojen johdon. Carmagnola määrättiin komentamaan reserviä. Bellarion tahtoi kuitenkin luovuttaa koko päällikkyyden Carmagnolalle.