"Teidän olisi pitänyt huomata…" Kreivitär huoahti. "Annatte selvästi ymmärtää, ettette anna anteeksi."
"Kuinka niin? En kanna kaunaa ainoallekaan miehelle tai naiselle."
"Kuinka suurenmoista! Ihmettelenpä miksi oikeastaan olette lähtenyt taivaasta harhailemaan tänne syntiseen maailmaan!"
Huudahdus pääsi häneltä kuin vahingossa ja hän yritti heti korjata sanojaan. "Ei, ei. Hyvä Jumala, en tahtonut loukata teitä. Mutta te olette niin kylmä, niin tyyni! Olette mainio sotilas ja teitä kunnioitetaan, mutta miehenne eivät rakasta teitä."
Bellarion hymyili. "En ole etsinyt miesten rakkautta."
"Ettekä naisten."
"Isät neuvoivat minua välttämään sitä."
"Isät! Isät!" Nyt oli kreivitär selvästi pilkallinen. "Miksi taivaan tähden koskaan lähditte isien luota?"
"Sitäpä juuri itseltäni kyselin kohdatessamme äsken."
"Ettekä löytänyt vastausta nähdessänne minut."