"En, madonna." Kreivitär kalpeni ja naurahti kiihtyneenä.
"Olette tylsä!"
Bellarionin piti selittää. "Te olette herrani Facinon puoliso."
"Ah!" Kaunottaren ilme muuttui. "Aavistin tuota. Mutta ellei niin olisi?" Hän katsoi nuorta miestä rohkeasti kasvoihin, niin innokkaasti, että tämä melkein tunsi pahoinvointia.
Bellarionin tyyneys katosi. Hän katsoi suoraan eteensä. "Koko tässä joutavassa maailmassa ei ole mitään niin joutavaa kuin ajatella, miten ehkä voisi olla, jos ei olisi niin tahi näin."
Kreivitär ei keksinyt tähän mitään vastausta ja siunaaman ajan he ratsastivat ääneti eteenpäin. Palvelijat olivat jääneet kauas taakse.
"Annatte varmaan anteeksi, jos selitän", virkkoi kreivitär vihdoin.
"Selitätte?" Bellarion oli kummastunut.
"Muistatteko tuon illan Milanossa… kun keskustelimme viimeistä kertaa ennen lähtöänne? Olin teille julma."
"Sellaisessa maailmassa, jossa odotetaan miesten panevan enemmän arvoa kauneudelle kuin kunnialle, täytyy olla julmempikin."