"Pysyn aina uskollisimpana palvelijananne, madonna."
Kärsimättömänä kääntyi kreivitär pois, vastaamatta mitään.
Tällä hetkellä häiritsi heitä sileäksi kammattu ja höyli sihteeri. Pavian kreivi halusi tavata herra Bellarionia kirjastossa. Milanosta oli vastikään saapunut lähetti, jolla, oli tärkeitä uutisia.
"Sanokaa hänen korkeudelleen, että tulen."
Sihteeri poistui.
"Sallitteko, madonna, että nyt jätän teidät?"
Kreivitär nojasi raskaasti pöytään, eikä kääntynyt kohti. "Ah, menkää vain." Ääni oli käheä.
Mutta Bellarion viivähti vielä tuokion. "Miekka, madonna? Ettekö omin käsin anna minulle asetta, jota aion käyttää palveluksessanne?"
Madonna Beatrice katsoi häntä suoraan kasvoihin vastatessaan:
"Luulin, että kaikkinaiset menot olivat teistä vastenmielisiä." Hän vaikeni, mutta jatkoi, ennenkuin toinen ehti sanoa mitään: "Ottakaa itse miekkanne, te, joka niin täydellisesti olette kohtalonne herra."