"Ah! Sepä oli nerokasta! Kiihoititte hänen vallanhimoaan, niin että hän lopulta menetti arvostelukykynsä kokonaan."
Carmognola pöyhistelihen. "Korkeata peliä. Mutta kaikki on tähän asti sujunut hyvin. Jos epäilette Bellarionia…"
"Epäilen?" Ruhtinatar naurahti katkerasti ja kertoi, miten Bellarion Theodoren vakoojana oli koettanut saada sisarukset satimeen ja kuinka hän oli murhannut uskollisen kreivi Spignon.
Carmagnola teki parhaansa hänkin saadakseen Bellarionin mahdollisimman huonoon valoon, ja parjasi häntä kaikin tavoin matkalla Milanoon, missä hän heti hankki sisaruksille pääsyn herttuan puheille.
Filippo Maria otti heidät vastaan pienessä huoneessa, joka hieman muistutti hänen kirjastoaan Paviassa. Täälläkin oli kirjoituspöytä kirjaniteineen ja pergamenttikääröineen, vieläpä tuo kuuluisa yksisarvisen sarvikin, joka, kuten kaikki tietävät, on mitä parhain ruumiin ja sielun tautien torjumiskeino. Ikkuna antoi San Donato-pihalle, missä lokakuun aurinko kultasi muurin punaiset tiilet.
Herttua tervehti tulokkaita ystävällisesti ja istuutui sitten tutkimattomana kuin paksu epäjumalankuva kuuntelemaan, mitä ruhtinattarella oli sanottavana.
Kun neito oli esittänyt pyyntönsä, nyökkäsi herttua hitaasti ja kutsutti Valsassinan ruhtinaan puheilleen. Nimi ei ilmaissut Valerialle mitään, sillä hän ei ollut vielä ehtinyt kuulla Bellarionin uusimmasta arvonimestä.
"Annan vastaukseni hiukan myöhemmin, madonna. Olen jo oikeastaan tehnyt päätökseni toivomaanne suuntaan, mutta minun on keskusteltava Valsassinan ruhtinaan kanssa eräistä käytännöllisistä asioista. Sillävälin ohjaa herra Carmagnola teidät ja veljenne herttuattaren luo. Hän ilahtuu suuresti saadessaan tavata teidät." Hän rykäisi. "Näkemiin siis."
Kumarrettiin kohteliaasti, mutta ennenkuin neito ehti poistua, avautui toinen ovi ja sihteeri ilmoitti: "Valsassinan ruhtinas."
Tämä astui sisään suorana ja ryhdikkäänä, vaikka vielä ontuikin hiukan. Hänen yllään oli musta, ruskealla nahalla reunustettu samettiviitta, rinnalla riippuivat raskaat kultavitjat ja kullasta taottu vyö kiristi uumia. Säärykset olivat sinivalkoraidalliset.