Jo kynnyksellä hän kumarsi syvään, ensin herttualle ja sitten ruhtinatar Valerialle, joka äkillisen pelon valtaamana tuijotti häntä.
Neito niiasi melkein tahtomattaan ja kiiruhti sitten Carmagnolan ja veljensä jäljessä huoneesta. Hänen sydämensä tuntui lyijynraskaalta. Jos herttuan päätös riippui tämän miehen neuvosta, niin mitä toivoa enää oli olemassa suunnitelman onnistumisesta? Hän ilmaisi Carmagnolallekin pelkonsa, ja tämä koki häntä rauhoittaa.
"Loppujen lopuksi ei Bellarionkaan ole kaikkivaltias. Me olemme vannoneet uskollisuutta herttuatar Beatricelle, emmekä Bellarion Canelle. Kun vain voitatte herttuattaren puolellenne, sujuu kaikki toivomustenne mukaisesti, varsinkin jos minä johdan yritystä."
Mies, jota ruhtinatar epäili enemmän kuin ketään muuta, istui tyynenä herttuan huoneessa keskustelemassa sotasuunnitelmasta. Filippo Maria kertoi hänelle ruhtinattaren pyynnöstä.
"Hän toivoo meidän auttavan nuorta markiisia. Montferratilaiset ovat kuitenkin uskollisia Theodorelle. He eivät tunne Gian Giacomoa ollenkaan ja jos asevoimin toimittaisimme hänet valtaistuimelle, saisimme Montferratista ainaisen vastuksen."
"Vaikkapa niinkin olisi, mitä en kuitenkaan usko, neuvoisin yhtäkaikki teidän korkeuttanne suostumaan ruhtinattaren pyyntöön. Theodore on naapuri, jota alituisesti täytyy pelätä. Gian Giacomo on lempeä ja jalo nuorukainen, joka päästyään pois irstaasta ympäristöstään mieluummin pohtii uskonnollisia asioita kuin uneksii sotaisista urotöistä. Toimittakaa hänet valtaistuimelle, joka hänelle muuten kuuluukin, niin saatte ystävän ja kiitollisen liittolaisen naapuriksi."
"Haa! Uskotte siis, että kiitollisuutta on olemassa, Bellarion?"
"Varmasti, koska minäkin osoitan kiitollisuuttani paraikaa."
Sinä iltana pidettiin upseerien neuvottelu ja koska he nimellisesti olivat herttuattaren palveluksessa, oli tämä myös läsnä. Markiisi Gian Giacomo ja ruhtinatar Valeriakin kutsuttiin, asian laatuun katsoen, kokoukseen.
Pitkän pöydän päässä istui herttua, oikealla puolellaan herttuatar ja vasemmalla Bellarion. Hän ilmoitti aikovansa heti julistaa sodan Montferratin Theodorea vastaan kahdestakin syystä: koska tämä piti Milanolle kuuluvaa Vercelliä hallussaan ja koska hän ei suostunut luovuttamaan hallitusohjia markiisi Gian Giacomolle vaikka markiisi jo oli täysi-ikäinen. Upseereilta hän nyt tiedusteli, halusivatko he ottaa sotaretkeen osaa ja kehoitti niitä, jotka aikoivat vastata myöntävästi, tekemään ehdotuksia sotasuunnitelmaksi.