"Mitä sitten epäilette?"
Kysymys oli pulmallinen. Neito katsahti veljeensä ja tämä vastasi hänen puolestaan.
"Sisareni muistaa, että Valsassinan ruhtinas kerran oli markiisi
Theodoren ystävä."
"Oliko? Milloin?" Herttua loi silmäyksen Bellarioniin, mutta nuori markiisi vastasi taaskin.
"Silloin kuin hän Theodoren liittolaisena auttoi tätä pääsemään
Vercellin ja Genovan herraksi."
"Facino oli Theodoren liittolainen, mutta ei suinkaan Valsassina.
Valsassina oli vain Facinon palveluksessa. Niin oli muuten
Carmagnolakin."
"Herra Carmagnola suunnitteli jo silloin veljeni auttamista", sanoi ruhtinatar. "Jos hän auttoi markiisi Theodorea, teki hän sen vain saadakseen syyn nousta Theodorea vastaan herttuan riveihin astuttuaan."
Bellarion naurahti hiljaa. Hän huomasi Carmagnolan kyntäneen toisen vasikalla.
"Pilkkaatteko, herra?" kihahti Carmagnola. "Uskallatteko väittää, etten ajatellut tätä taistellessani Theodoren puolella?"
"Olen kunnioittanut teitä suoruutenne vuoksi, Carmagnola. Näyttää siltä, että osaatte tarvittaessa olla ovelakin."