Hiukan myöhemmin palasi hän pettyneenä neljän apulaisensa kanssa. Ruhtinatar Valeria oli nyt yhtynyt kaiteen luona vetelehtivään iloiseen joukkoon.
"Palaatte tyhjin käsin", totesi hän.
"Panen henkeni pantiksi siitä, että tuo mies tuli tänne", väitti kapteeni kiukkuisesti.
"Jopa olette ovela. Panette pantiksi jotakin aivan arvotonta."
Upseeri ei kiinnittänyt huomiota enempää loukkaukseen kuin hovimiesten hihitykseenkään. "Minun täytyy ilmoittaa tästä hänen korkeudelleen. Sanoitteko tosiaankin, madonna, ettette nähnyt miestä?"
"Herra, mies! Kuvitteletteko voivanne tehdä minulle kysymyksiä?
Jatkakaa etsiskelyänne."
Kapteeni kääntyi ruhtinattaren seuralaisten puoleen. "Hyvät naiset ja herrat, oletteko sattumalta nähneet vilahdusta hoikasta, pitkästä, vihreäpukuisesta nuorukaisesta?"
"Vihreäpukuisesta!" huudahti ruhtinatar Valeria. "Sepä mielenkiintoista. Tarkoitatteko ehkä metsänhaltijaa, tai veljeäni tässä."
Kapteeni pudisti päätään.
"En minä ole vihreäpukuinen", huomautti nuori markiisi. "En liioin ole ollut puutarhan ulkopuolella. Hän pistelee teitä, messer Bernabo. Sellainen hän on. Emme ole nähneet ketään."