"Ettekö tekään, messer Corsario?" kysyi kapteeni ikäänkuin odottaen helpommin saavansa vakavan vastauksen opettajan iässä ja asemassa olevalta mieheltä.
"En tosiaankaan", vastasi tämä herrasmies. "Mutta, kuten huomasitte, olimme etäämpänä kuin ruhtinatar. Madonnahan kuitenkin vakuuttaa, ettei ole nähnyt ketään."
"Ah, mutta mahtaako hän olla niinkään varma asiasta?" vihjaisi toinen.
Ruhtinatar silmäili häntä jäätävällä ylenkatseella. "Kuulittehan kaikki mitä sanoin. En kyllästytä teitä kertaamalla sanojani."
"Siinä saitte", mutisi kapteeni.
Markiisi tuli upseerin avuksi. "Miksi et voi antaa selvää vastausta, Valeria? Minkätähden sinun aina pitää mahtailla? Etkö osaa sanoa yksinkertaisesti 'en'?"
"Olen vastannut tarpeeksi selvästi jo, ja minun sanojani on epäilty. Ser Bernabon ei tarvitse enää toistaa loukkausta, jonka mielelläni unohtaisin." Hän kääntyi pois. "Tulkaa, Dionara ja Isotta. Alkaa olla kylmä."
Hän poistui neitosten seurassa alempaan puutarhaan ja edelleen palatsia kohti.
Sanattomaksi jäänyt messer Bernabo siveli leukaansa. Herra Castruccio torui häntä.
"Olette hupsu, Bernabo, suututtaessanne ruhtinattaren. Muuten, mies, mimmoisen tamman varsaa te oikein metsästätte tällä kertaa?"