"Kuka teitä estää?"
"Te. Puhuin yöllisestä hyökkäyksestä…"
"Ah, niin!" muisti Bellarion. "Miksi takerrutte siihen? Eikö minun mielipiteeni koskaan merkitse mitään? Tuo mainitsemanne suunnitelma on jo ennakolta tuomittu epäonnistumaan."
"Eikä ole, jos se vain toteutetaan esittämälläni tavalla." Hän tepasteli pöydän luo ja laski sormensa aukilevitetylle kartalle. "Jos tästä, kaupungin itäpuolelta, tehtäisiin valehyökkäys, jota linnaväki tietysti heti rientäisi torjumaan, voitaisiin muurit vallata äkkirynnäköllä kaupungin toiselta laidalta."
"Oikein", myönsi Bellarion miettivästi. "Tuo valehyökkäys on uusi ajatus, ja sangen hyvä."
"Kas, kerrankin kannatatte minua. Kovinpa olette armollisella tuulella!"
Bellarion ei ollut huudahdusta kuulevinaan. "Mutta vaarallinen on tämäkin suunnitelma. Valehyökkäykseen tarvitaan vahva osasto, muuten paljastuu totuus, ja loppujen lopuksi voi tämä osasto kaikesta huolimatta joutua surman suuhun."
"Siihen vaaraan ei antauduta", sanoi Carmagnola nopeasti.
"Helpommin sanottu kuin tehty."
"Miksi? Valehyökkäys houkuttelee piiritetyt kaupungin itälaidalle, mutta ennenkuin he ehtivät ryhtyä vastahyökkäykseen, tulee heille kiire joutua toisaanne."