"Raivoamisesta ei ole apua, Carmagnola", sanoi hän lopulta hieman kirpeästi.
Tuskastunut Carmagnola pysähtyi. "Mistä suuttumukseni johtuu, madonna? Olenko minä menettänyt mitään? Ajanko minä omia etujani? Haa! Raivoan, koska näen edessäni kaikki ne vaikeudet, jotka nyt ovat kasaantuneet teidän tiellenne."
"Minun tielleni?"
"Niin. Ettekö ymmärrä, mitä tapahtuu? Luuletteko että tänä yönä olemme menettäneet vain Bellarionin ja muutaman sveitsiläisen? Ei. Mortaran armeija on suurimmalta osaltaan Bellarionin väkeä, Koiran komppanian miehiä. Totisesti soveltuva nimi tuolle joukolle! Ja ne, jotka kuuluvat toisiin osastoihin, palvelevat Bellarionille uskollisten päälliköitten alaisina. Nämä taas eivät tiedä mitään hänen kavalluksestaan. Hän on meitä paljon voimakkaampi tällä hetkellä, sillä hänen armeijansa vahvuus on liki neljätuhatta miestä."
Neito katsoi häneen säikähtyneenä. "Tarkoitatteko, että hän aikoo käydä kimppuumme?"
"Mitäs muuta sitten? Tunnen hänet jo tarpeeksi hyvin. Kautta pyhäin! Eipä hän olisi voinut saada parempaa tekosyytä." Hän menetti taas malttinsa. "Nyt hän voi murskata meidät ja kuitenkin puhdistautua herttuan silmissä. Ymmärrättekö jo, minkävuoksi en tahtonut antaa hänelle mitään mahdollisuutta välttää rangaistustaan?"
"Olemme siis hukassa, jos hän marssii tänne. Jäämme hänen ja setäni joukkojen väliin."
Carmagnola ei vielä tahtonut myöntää niin paljon. Hän naurahti harmistuneena.
"Noin vähänkö te luotatte minuun, Valeria? Rakkauteni teihin antaa minulle kyllä voimia kestää heitä vastaan. En heitä aseitani niin kauan kuin olen hengissä. Ryhdyn heti laatimaan suunnitelmia huomisaamua varten. Kirjoitan samalla herttualle, ilmoitan hänelle Bellarionin kavalluksesta ja pyydän apujoukkoja. Hän lähettää niitä varmasti. Filippo Maria ei salli kenenkään upseerinsa kapinoida." Hän naurahti rauhoittuneena ja luottavasti ja näytti jälleen uljaalta ja sankarilliselta loistavissa varuksissaan.
Neito ojensi hänelle kätensä. "Ystäväni, suokaa minulle anteeksi. En tahdo enää loukata teitä osoittamalla pelkoa."