Carmagnola tuhautti nenäänsä. "Tietysti selitti Bellarion asian samalla tavalla. Kirje oli luonnollisesti laadittava varovaan sanamuotoon…"
Miehen suurenmoinen typeryys alkoi jo ärsyttää Barbarescoa.
"Helvettiin tuollainen jaarittelu, senkin pölkkypää!"
"Pölkkypääkö? Minä? Jumaliste…"
"Herrat, herrat!" Neito laski kätensä Barbarescon tukevalle käsivarrelle. "Messer Carmagnolaa ei sovi puhutella tuolla tavoin…"
"Tiedän. Pyydän anteeksi. Mutta en ole koskaan oppinut sietämään pöhköjä…"
"Herra, jokainen sananne on loukkaus. Te…"
Valeria tyynnytti heitä. "Ettekö huomaa, messer Carmagnola, että hän on suuttunut minulle, vaikka hän puhuukin teille? Minä se olen pölkkypää ja pöhkö, vaikka messer Barbaresco on liian kohtelias sanoakseen sitä."
"Vai kohtelias?" pärski Carmagnola. "Enpä sitä kernaasti myöntäisi.
Mikä oikeus hänellä on tulla tänne huutamaan?"
"Vanha ystävyys minua ja veljeäni kohtaan oikeuttaa hänet siihen. Ja minun vuokseni tulisi teidänkin olla pitkämielinen…"