"Siltä näyttää nytkin."
"Ah, niin, tämä… Tämä oli eri juttu. Tästä riippui niin paljon. Niin hartaasti kuin vihaankin tappelua, oli minun tällä kertaa otettava siihen osaa. Mitäpä siitä, vaikka keihäs olisikin tunkeutunut kurkkuuni? Tämähän oli viimeinen taisteluni."
"Viimeinen, herra ruhtinas?"
"Olen hyljännyt tuon arvonimen. En ole ruhtinas enää. Olen jättänyt maailman turhuuden taakseni." Neito ei voinut häntä käsittää.
"Aion lähteä takaisin Ciglianoon niinpian kuin pääsen liikkeelle."
"Mitä te Ciglianossa teette?"
"Mitä? Sitä, mitä muutkin veljet tekevät. Pax multa in cella. Apotti oli oikeassa. Tehtäväni täällä on päättynyt, enkä enää kaipaa muuta kuin rauhaa. Maailma ei merkitse minulle mitään."
"Eikö mitään!" Neito katseli häntä kummastuneena. "Ja viidessä vuodessa olette kuitenkin saavuttanut niin paljon."
"En mitään tavoittelemisen arvoista. Kaikki on turhuutta, hulluutta, kurjuutta ja verenhimoa. Maailma ei ole minua varten, enkä olisi sitä koskaan oppinut tuntemaan, ellen olisi kohdannut teitä tielläni. Mutta nyt on kaikki ohi."
"Entä läänityksenne — Gavi ja Valsassina?"