"Olette oikeassa jopa siinä määrin, etten oikein tiedä, mitä teistä uskoisin."
"Ette ole tottunut ihmisiin, jotka osaavat käyttää järkeään."
"Vai en!" Hänen äänensä oli kirpaisevan ivallinen. "Tiedättekö, herra, mitä minun järkeni sanoo minulle?"
"Enpä varsin, madonna", vastasi nuorukainen hänen äänensävynsä varoittamana.
"Se sanoo, että teidät on lähetetty virittämään minulle ansaa."
Bellarionille selvisi pian, mitä teitä ruhtinatar oli päässyt tähän otaksumaan. Hän hymyili ja pudisti päätään.
"Väärä johtopäätös. Jos olisin vakooja, ei minua olisi ajettu takaa. Ja eiköhän minulla olisi ollut joku tyhjänpäiväinen viesti teille, jotta helpommin olisitte uskonut, että todella olen lähetti."
Hän oli jälleen oikeassa. Mutta ruhtinatar epäröi yhä.
"Mutta miksi, kun kerran olette päässyt tuosta kaikesta selville, oikeastaan tarjoatte minulle palveluksianne?"
"Sanokaamme kiitollisuudesta sitä kohtaan, joka on pelastanut henkeni."