"Tuntuu siltä", arveli Bellarion heitä tyynnyttääkseen, "ettei teillä tosiaan ole mitään tiedoittamisen arvoista." Ärtyneen näköisenä heittäytyi hän nojatuoliinsa.
Neuvottelu päättyi heti tämänjälkeen, ja salaliittolaiset lähtivät yksitellen matkoihinsa. Myös Bellarion alkoi tehdä lähtöä lupaillen kuitenkin palata illalla, jos ruhtinattarella ehkä olisi jotakin tiedoitettavaa. Hyvästiä heittäessään hän vielä kysyi:
"Palatsin puutarhassa olevassa paviljongissa tehdään paraikaa maalaustöitä. Tiedättekö, kuka on saanut ne suorittaakseen?"
Kaikesta päättäen tuntui kysymys Barbarescosta oudolta, mutta hän vastasi kuitenkin luulevansa, että työ oli uskottu eräälle Gobbo-nimiselle miehelle, joka asui Via del Canen varrella.
Tuntia myöhemmin astui Bellarion Gobbon työpajaan. Vanha Gobbo itse ahersi kaikenlaista kamaa täynnä olevassa huoneessa imelän, enkeliä esittävän maalauksen kimpussa. Hän myönsi heti saaneensa paviljongin koostamisen tehtäväkseen.
"Molemmat poikani ovat siellä paraikaa työssä, teidän ylhäisyytenne."
Bellarion hätkähti kuullessaan olevansa "ylhäisyys", mutta muisti samassa tulipunaisen pukunsa, metallivyön ja siitä riippuvan tikarin kullatun kahvan.
"Työ sujuu vallan liian hitaasti", ärähti hän.
Vanha mies hätääntyi. "Armollinen herra, siitä kehkeytyy ihana fresko…"
"Poikanne tarvitsevat apua."