"Apua!" Vanhus kohotti kätensä. "Mistä minä yhtäkkiä saan niin taitavia apulaisia, kuin olisi tarvis?"
"Tässä on yksi", vastasi Bellarion ja taputti rintaansa.
Hämmästynyt Gobbo katsoi vierastaan tarkemmin Bellarion astui askeleen lähemmäksi ja alensi ääntään:
"Sanon suoraan, mistä on kysymys. Hänen korkeutensa seurueessa on muuan neito…" Hän ummisti tarkoittavasti toisen silmänsä.
Gobbon laihoille kasvoille ilmestyi ovela hymy.
"Huomaan, että ymmärrätte", sanoi Bellarion hymyillen hänkin. "Minun on aivan mahdoton päästä tuon neidon puheille, nähkääs. Erinäiset asiat, käsitättehän estävät… Jos suostutte auttamaan minua, ette tee sitä turhaan."
Gobbo kääntyi vakavaksi. "Jos tämä tulee ilmi", aloitti hän.
"Ei ole pelkoa. Luottakaa minuun. Hyvityksenä sanokaamme… viisi tukaattia."
"Viisi tukaattia!" Suuri summa. Mestari Gobbo oli nyt aivan varma siitä, että hän oli tekemisissä suuren herran kanssa. "Viidestä tukaatista —" Hän vaikeni ja kynsi päätään.
Bellarion älysi, että tässä oli toimittava nopeasti