Bellarion hymyili säälivästi. "Cui bono fuerit? Tämä on ensimmäinen kysymys, jonka oikeus tekee. Ottakaa varteen varoitukseni! Jättäkää ajoissa nuo miehet omiin hoteisiinsa, ellette tahdo auttaa setäänne toteuttamaan rohkeimpia unelmiaan."
Neidon kalpeus ja hänen kiihkeästi kohoileva povensa ilmaisivat hänen pelästyneen vakavasti. Siitä huolimatta hän epäili. "Kauhistuisin, ellen tietäisi, että valehtelette. He eivät ikinä uskaltaisi hautoa murha-aikeita ilman minun suostumustani."
"Ah, teidän täytyy uskoa minua, madonna. Viimeksi — kuluneitten neljänkolmatta tunnin aikana olen saanut kuulla melkeinpä koko Montferratin historian pääasiassa noilta miehiltä, ja olenpa saanut vihiä heidän omistakin vaiheistaan. Heidän joukossaan ei ole ainoatakaan, joka ei olisi tuhlannut leiviskäänsä, suistunut teloiltaan joko arvottomana tai onnettaren hylkäämänä."
Miettivästi hymyillen vastasi ruhtinatar: "Puhutte aivan kuin olisitte kaikkitietävä, ettekä kuitenkaan vielä ymmärrä, että onnen suosima ihminen ei kohtaloonsa muutosta halajakaan. Senvuoksi minäkin olen liittynyt onnettomiin."
"Sanokaa lahjottaviin, vallan- ja saaliinhimoisiin seikkailijoihin, epätoivoisiin pelureihin, joiden panoksena on oma pää ja vielä lisäksi teidän ja teidän veljennekin päät. Neuvottelun kuluessa jakoivat he keskenään valtion virat, eikä minuakaan unohdettu. Barbaresco ei tunne muita kannustimia kuin kunnianhimon."
"Barbaresco on säälittävä", vastasi ruhtinatar. "Hän on saanut kärsiä paljon vääryyttä. Kerran, isäni aikana, hän oli valtion mahtavimpia miehiä. Setäni on riistänyt häneltä hänen virkansa, vieläpä hänen omaisuutensakin."
"Markiisi Theodore pystyy, näemmä, hyviinkin tekoihin."
Ruhtinatar ei ollut tietääkseen, vaan jatkoi: "Voinko minä nyt jättää häntä pulaan? Voinko…" Hän vaikeni ja suoristautui. "Mitä sanonkaan?" Hän nauroi ivallisesti. "Jopa teilläkin on keinonne. Saatte minut kyselemään itseltäni tuollaista, te, köyhä, nimetön opiskelija, orpo kulkuri, joka ei voi esittää parempia todistuksia kuin sanansa."
"Keinoni?" Bellarion hymyili hieman surumielisesti. "Totuuksiin perustuvaa logiikkaa vain. Sitä vastaan on vaikea väitellä."
"Niin, jos se perustuu totuuteen. Mutta teillä on ennakkoluuloja."