"Onko heidän murhasuunnitelmansa ennakkoluulo?"
"Heidän intonsa johtaa heidät harhaan…"
"Sanokaa: heidän ahneutensa."
"En salli teidän puhua tuolla tavalla." Neidon silmissä syttyi jälleen viha, suuttumus niiden puolesta, joita hän piti ainoina ystävinä hädässään. Mutta hän hillitsi itsensä heti. "Herraseni, olen kiitollinen avustanne. Jos vielä haluatte tehdä minulle palveluksen, niin ilmoittakaa kreivi Barbarescolle, etten salli tuota salamurhahanketta jatkettavan. Sanokaa, että se on peruuttamaton käskyni. Lisätkää, että minua on toteltava, ja että minä mieluummin paljastan koko suunnitelman markiisi Theodorelle, kuin sallin sen toteuttamisen."
"Tuo joltakin kuulostaa, madonna. Mutta jos te…"
Ruhtinatar keskeytti hänet. "Mihin ikinä nyt ryhdynkin, ilmoitan siitä tavalla tai toisella herra Barbarescolle. Teidän ei ole tarvis vaivautua enempää. Kiitän teitä siitä, mitä olette tehnyt. Jumalan haltuun, herra Bellarion."
Hän oli jo poistumassa kun Bellarion pysähdytti hänet.
"Vielä pikku asia. Tarvitsisin viisi tukaattia."
Ruhtinattaren otsa vetäytyi kurttuun, mutta sitten pilkisti suupielistä hymy.
"Käsitätte yhäti minut väärin, vaikka jo olen sanonut, että jos itse tarvitsisin rahaa, voisin myydä tietoni markiisille. Nuo viisi tukaattia ovat tarpeen Gobbolle, jolta lainasin tämän puvun." Hän kertoi lyhyesti käynnistään Gobbon luona.