»Teillä ei ole mitään todistuksia häntä vastaan», huudahdin, tuskin uskoen, että hän rohkenisi uhitella minua vastaan.
»Minulla on todistuksena sanani. Olen valmis vannomaan sen oikeaksi, mitä tiedän — että kun muutamia viikkoja sitten olin täällä Lavédanissa, huomasin hänen vetävän yhtä köyttä kapinallisten kanssa.»
»Ja mitä luulette te, kurja hupsu, sananne painavan minun sanaani vastaan?» kivahdin. »Olkaa huoletta, herra chevalier! Saavun Toulouseen todistamaan, että olette valehtelija, jonka sanaan ei kukaan ihminen voi luottaa, ja paljastamaan kuninkaalle entisen käyttäytymisenne. Jos luulette, että kuningas Ludvig, jota nimitetään Oikeamieliseksi, minun puhuttuani hänelle sallii, että oikeudenkäyntiä varakreiviä vastaan teidän väitteittenne nojalla jatketaan, tai jos uskotte voivanne pelastaa kaulanne siitä silmukasta, jonka minä sen ympärille kierrän, niin olette äärettömän paljon suurempi hupsu kuin miksi teitä luulin.»
Hän katseli minua olkansa ylitse kasvot punaisina ja otsa synkkänä kuin ukkospilvi.
»Kaikki tämä saattaa tapahtua, sitten kun saavutte Toulouseen, herra de Bardelys», hän murahti äkäisesti, »mutta täältä Toulouseen on matkaa noin kolmekymmentä peninkulmaa.»
Sen sanottuaan hän pyörähti kantapäällään ympäri ja jätti minut ymmälläni ja äkeissäni aprikoimaan hänen viimeisten sanojensa merkitystä.
Hän antoi miehilleen määräyksen nousta satulaan ja kehoitti herra de Lavédania astumaan vaunuihin, minkä jälkeen Gilles loi minuun kysyvän katseen. Sekunnin ajaksi, astellessani hitaasti chevalierin jälessä, valtasi minut halu yrittää aseellista vastarintaa ja muuttaa linnan harmaa piha verileikin näyttämöksi. Mutta ajoissa ymmärsin, kuinka turha sellainen toimenpide olisi, ja kohautin olkapäitäni vastaukseksi palvelijani katseeseen.
Kun lähestyin vaunuja, riensi varakreivitär äkkiä portaita alas ja tuli luokseni, hymyillen ystävällisesti.
»Herra de Bardelys, olemme teille kiitolliset siitä, että olette ryhtynyt välittämään kapinallisen puolisoni asiassa.»
»Madame», varoitin häntä kuiskaamalla, »jollette tahdo syöstä häntä lopullisesti turmioon, niin olkaa, pyydän teitä, varovainen. Luvallanne annan miesteni saada virvokkeita ja sitten lähden takaisin Toulouseen. En voi toivoa muuta kuin että vedotessani kuninkaaseen saavutan paremmat tulokset.»