»Monsieur, kiitän teitä siitä, että selvititte sen minulle. En todellakaan ole voinut puhua totta kolme päivää sitten. Te olette oikeassa, sitä en enää epäile, ja poistatte minulta häpeän taakan.»
Dieu! Se oli isku vasten kasvoja, ja sen kirvelevä purevuus pani minut horjumaan. Olin mennyttä, siltä näytti. Voitto oli hänen, ja hän oli pelkkä lapsi, jolla ei ollut vähääkään harjaannusta lemmenjumalan kilpatanterella!
»Ja nyt, monsieur», lisäsi hän, »kun nyt olette saanut varmuuden siitä, että teitte väärin väittäessänne minun rakastavan teitä, kun olemme suoriutuneet siitä kysymyksestä — adieu!»
»Vielä hetkinen! Siitä olemme suoriutuneet, mutta on vielä eräs toinen kohta, aikaisempi, jonka olemme tällä kertaa jättäneet huomioon ottamatta. Olemme — te olette — todistanut olemattomaksi sen rakkauden — jota minä itserakkaan yltiöpäisesti uskoin teidän tuntevan minua kohtaan. Mutta vielä on meidän otettava huomioon minussa teitä kohtaan syttynyt rakkaus, ja siitä emme selviydy niin helposti.»
Hän teki väsyneen tai kärsimättömän eleen, kääntyen poispäin.
»Mitä te oikein tahdotte? Mihin te pyritte ärsyttämällä minua tällä tavoin? Vetoanneko voittamaan?» Hänen äänensä oli kylmä. Kukapa sellainen, joka olisi nähnyt hänen lapselliset kasvonsa, hänen laupiaat, miettivät silmänsä, olisi voinut uskoa häntä niin julmaksi?
»Vedostani ei enää voi olla puhettakaan; olen sen menettänyt ja maksanut.»
Hän katsahti äkkiä ylöspäin. Hänen kulmansa rypistyivät hämmästyksestä. Oli selvää, että sanani panivat hänen mielenkiintonsa vireille. Hän oli taaskin kahdella päällä.
»Mitä?» hän kysäisi, »Olette menettänyt ja maksanut sen?»
»Aivan niin. Tämä inhoittava, kirottu, häpeällinen veto oli juuri se seikka, jonka niin usein viittasin olevan meitä erottamassa. Se tunnustus, jonka niin usein olin tekemäisilläni, jota te niin usein vaaditte minua tekemään, koski juuri tuota vetoa. Jospa Jumala olisi suonut, Roxalanne, että olisin kertonut siitä teille!» valitin, ja minusta tuntui, että äänessäni värähtelevä vilpittömyys poisti jonkun verran tylyyttä hänen piirteistään, vähensi hieman hänen katseensa kylmyyttä.