»Ja nyt, Marcel, sillä aikaa kun tuo ilveilijä valmistautuu selittämään minulle, että kirja on itse Dianan innoittama, puhukaa minulle, mitä muuta puhuttavaa teillä on.»
»Ei mitään muuta, sire »
»Eikö muuta? Entä varakreivi de Lavédan?»
»Varmastikin teidän majesteettinne on huomannut, ettei häntä vastaan ole mitään syytöstä — ei mitään pätevää syytöstä.»
»Mutta onhan häntä vastaan tehty syytös — hyvin paha syytös. Ja tähän asti ette te ole esittänyt minulle hänen syyttömyydestään minkäänlaisia todistuksia, joiden nojalla voisin suostua hänen vapauttamiseensa.»
»Arvelin, sire, että olisi tarpeetonta esittää todistuksia hänen syyttömyydestään, ennenkuin näytettäisiin toteen hänen syyllisyytensä. Ei ole tavallista, teidän majesteettinne, vangita ketään herrasmiestä sitä varten, että hän voisi todistaa vangitsemisen aiheettomaksi. Tavallisempi menettely on, että hänet vangitaan, koska voidaan tuoda esiin todisteita hänen rikoksestaan.»
Ludvig siveli partaansa ajatuksissaan, ja hänen melankoliset silmänsä saivat miettivän ilmeen.
»Arka kohta, Marcel», myönsi hän, haukotellen. »Arka kohta. Teidän pitäisi olla lakimies.» Sitten hänen olemuksensa muuttui äkkiä. »Annatteko minulle kunniasananne siitä, että hän on viaton?» kysyi hän terävästi.
»Jos teidän majesteettinne tuomarit esittävät todistuksia hänen syyllisyydestään, niin annan sanani siitä, että revin ne todistukset kappaleiksi.»
»Se ei ole vastaus kysymykseeni. Vannotteko, että hän on syytön?»