»Neiti de Lavédan on luvannut tulla vaimokseni vain siinä tapauksessa, että pelastan hänen isänsä mestauslavalta. Tulin tänne sitä varten hyvin toiveikkaana, sire. Mutta hänen vaimonsa on ennättänyt ennen minua ja nähtävästi hankkinut hänelle peruuttamattoman tuomion.»
Hän loi katseensa maahan, ja hänen piirteensä saivat tavallisen synkän ilmeensä. Sitten hän katsahti jälleen ylöspäin, ja hänen surumielisten silmiensä pohjalla näin pilkottavan jotakin, mikä muistutti hyvin suuresti myötätuntoa.
»Tiedätte, että pidän teistä, Marcel», puhkesi hän puhumaan lempeästi. »Jos olisitte oma poikani, en voisi rakastaa teitä enempää. Olette huima, hillitön vintiö, ja useammin kuin kerran olen kuullut teidän ilkeistä kujeistanne; mutta te olette toisenlainen kuin nämä toiset tomppelit ettekä ainakaan ole ikävystyttänyt minua. Ja se on paljon tehty. En tahtoisi menettää teitä; ja minä menetän teidät, jos te otatte puolisoksenne tämän Languedocin ruusun, sillä otaksuttavasti hän on liian suloinen kukka tuotavaksi kuihtumaan hovin ummehtuneeseen ilmaan. Tämä mies, tämä varakreivi de Lavédan, on ansainnut kuoleman. Miksi en antaisi hänen kuolla, koska te, jos hän kuolee, ette mene naimisiin?»
»Kysyttekö minulta miksi, sire?» sanoin. »Siksi, että teitä nimitetään Ludvig Oikeamieliseksi eikä yksikään kuningas ole paremmin ansainnut sitä nimitystä.»
Hän säpsähti, rypisti huuliaan ja vilkaisi La Fosseen päin, joka oli syventynyt kirjansa salaisuuksiin. Sitten hän veti luokseen paperiarkin, otti kynän ja jäi istumaan sitä hypistellen.
»Koska minua nimitetään Oikeamieliseksi, on minun annettava oikeuden mennä menoaan», vastasi hän vihdoin.
»Mutta», huomautin, alkaen äkkiä toivoa, »oikeus ei voi vaatia, että varakreivi de Lavédan joutuu pyövelin käsiin.»
»Miksi ei?» Hän loi minuun pöydän yli juhlallisen vakavan katseen.
»Siksi, ettei hän ollut aktiivisesti mukana kapinassa; jos hän olikin valtiopetturi, niin hän oli vain sydämessään ja ennenkuin mies tekee rikollisen teon, ei häneen voida sovittaa lakia kaikessa ankaruudessaan. Hänen vaimonsa on selvästi paljastanut hänen uskottomuutensa. Mutta kohtuutonta olisi rangaista häntä samalla tavoin kuin niitä, jotka ovat olleet aseissa teitä vastaan, sire.»
»Ah!» Hän mietti. »No? Entä sitten?»