Hänen kasvojensa kummastunut ilme kävi selvemmäksi, ja siitä kuvastui kysymys, johon minä en voinut vastata. Kumarruin eteenpäin ja tartuin toiseen hänen sylissä velttoina lepäävistä käsistään.
»Roxalanne», kuiskasin hyvin hellästi; sävyni, kosketukseni ja hänen nimensä käyttäminen pakottivat hänet ummistamaan silmänsä.
»Roxalanne», toistin, »olemme olleet hyviä ystävyksiä, te ja minä, siitä yöstä alkaen, jolloin kiipesin suojaa pyytämään teidän kammioonne, olemmehan?»
»Olemmehan toki, monsieur», änkytti hän.
»Siitä on kymmenen päivää. Ajatelkaa — ei enempää kuin kymmenen päivää. Ja tuntuu siltä kuin olisin ollut Lavédanissa kuukausimääriä, niin hyvin olemme tutustuneet toisiimme. Näiden kymmenen päivän aikana olemme muodostaneet itsellemme käsityksen toisistamme. Mutta siinä on se erotus, että minun on oikea, teidän väärä. Olen oppinut tuntemaan teidät koko tämän maailman suloisimmaksi, herttaisimmaksi pyhimykseksi. Jospa Jumala olisi sallinut minun tutustua teihin aikaisemmin! Silloin saattaisi kaikki olla aivan toisin; minä olisin voinut olla — minä olisin — toisenlainen, enkä olisi menetellyt niin kuin nyt olen. Te olette oppinut tuntemaan minut onnettomaksi, mutta kunnialliseksi herrasmieheksi. Sellainen en ole. Täällä käyttämäni värit ovat väärät, mademoiselle. Onneton lienen — ainakin on viime aikoina minusta siltä tuntunut. Kunniallinen en ole — en ole ollut. Siitä, lapsikulta, en voi puhua enempää.»
Keskeytin puheeni, ja olimme hetkisen hiljaa. Sitten hän äkkiä katsahti minua silmiin, ja hänen sormensa puristivat kättäni.
»Herra de Lesperon», hän virkkoi, »mitä te puhelette? Te rääkkäätte minua, monsieur.»
»Tarkastakaapa kasvojani, Roxalanne. Eikö niistä ollenkaan näy, että rääkkään myöskin itseäni?»
»No kertokaa sitten, monsieur», pyysi hän rukoilevan hellästi ja hyvittelevästi, »kertokaa minulle mikä teitä vaivaa, kahlehtien kielenne. Olen varma siitä, että te liioittelette. Te ette ole voinut tehdä mitään kunniatonta, mitään halpaa.»
»Lapsi», huudahdin, »kiitän Jumalaa siitä, että olette oikeassa! Minä en voi tehdä kunniatonta tekoa enkä tahdo sitä tehdä, vaikka kuukausi sitten sitouduinkin sen tekemään!»