Varakreivi seisoi hänen vieressään värähtämättä ja välinpitämättömän näköisenä, vaikka tämän julman uhkauksen olikin täytynyt tuntua hänestä kuolemantuomiolta.
»Hyvästi, monsieur — pikaista tervehtymistä!» Siinä koko hänen vastauksensa. Mutta minä astuin heidän luokseen.
»Eikö teidänkin mielestänne, varakreivi, olisi parasta pidättää hänet?» tiedustin. .
»Pyh!» äänsi hän. »Antaa hänen mennä.»
Chevalier katsahti pelästyneenä minua silmiin. Kenties tuo nuorukainen jo katui uhkaustaan ja tajusi, kuinka järjetöntä oli uhata sellaista miestä, jonka vallassa hän sattui olemaan.
»Ajatelkaa toki, monsieur!» huudahdin. »Teillä on ylevä ja hyödyllinen elämä edessänne. Ei minunkaan henkeni ole arvoton. Saammeko sallia, että tämä mato tuhoaa elämämme — niin, ja vaimonne sekä tyttärenne onnen?»
»Antakaa hänen mennä, monsieur; antakaa hänen mennä! Minä en pelkää.»
Kumarruin ja vetäydyin takaisin, viitaten lakeijaa viemään pois miehen, jokseenkin samalla tavoin kuin olisin viitannut häntä korjaamaan jotakin saastaa edestäni.