»Kuulkaa! Oi, kuulkaa», hän huusi, »tätä siveyden apostolia!»
»St, Gris!» täräytti joku toinen. »Tämä kelpo Chatellerault on menettänyt sekä sydämensä että päänsä.»
Chatellerault loi puhujaan vihasta hehkuvan katseen.
»Tepä sen sanoitte», virkoin minä hyväksyvästi. »Hän on sortunut neiti de Lavédanin uhriksi ja esittää nyt turhamaisuudessaan neidon täydellisten ominaisuuksien kokoomuksena. Onko olemassa sellaista naista kuin te kuvailitte, kreivi? Pyh! Kenties rakastajan mielikuvituksessa ja jonkun hourupäisen runoilijan tekeleissä; mutta ei missään muualla tässä äitelässä maailmassamme.»
Hän liikahti kärsimättömästi.
»Te olette ollut kömpelö, Chatellerault», intin. »Ette ole menetellyt taitavasti. Sellaista naista ei ole, jota ei voisi voittaa kuka mies tahansa, joka sen päättää tehdä, jos hänellä vain on sama yhteiskunnallinen asema kuin naisellakin ja hän kykenee säilyttämään naisen siinä tai nostamaan hänet korkeammalle. Naisen rakkaus, hyvä herra, on sellainen kasvi, jonka juurena on turhamaisuus. Teidän huomaavaisuutenne imartelee häntä ja tekee hänet etukäteen herkäksi antautumaan. Jos te siis vain viisaasti valitsette ajan hyökkäystä varten ja menettelette näppärästi — eikä taitoa perin paljoa tarvitakaan — niin taistelu on helposti voitettu ja nainen antautuu. Uskokaa minua, Chatellerault; olen kokonaista viisi vuotta nuorempi kuin te, mutta kokemuksiltani olen miespolvea teitä vanhempi ja puhun mitä tiedän.»
Hän naurahti katkeran pilkallisesti. »Jos perustatte kokemusväitteenne siihen, että olette aloittanut armastelu-uranne kahdeksantoistavuotisena lemmenseikkailulla, joka päättyi häväistysjuttuun, niin myönnän teidän olevan oikeassa», sanoi hän. »Mutta muutoin, Bardelys, kaikista kauneista naistenvalloittamispuheistanne huolimatta saatte uskoa minua, kun väitän, ettette koko elämänne aikana ole kohdannut ainoatakaan naista — sillä minusta ei näillä hoviolennoilla ole oikeutta vaatia itselleen sitä nimitystä. Jos haluatte nähdä naisen, niin menkää Lavédaniin, herra markiisi. Jos tahdotte, että lemmenjuonivarastostanne huolimatta joudutte lopultakin tappiolle, niin menkää käyttämään sitä Roxalanne de Lavédanin sydämen linnoitusta vastaan. Jos teitä huvittaa tuntea ylpeytenne nöyryytettynä, niin lähtekää Lavédaniin.»
»Haaste!» mylvi kymmenkunta ääntä. »Haaste, Bardelys!»
»Mais voyons», välttelin nauraen, »tahtoisitteko, että minun pitäisi matkustaa Languedociin muka kosimaan tätä ruumiillistunutta ihmenaista todistaakseni väitteeni oikeiksi? Olkaa laupiaita, hyvät herrat, älkääkä vaatiko sellaista!»
»Kerskailijan tavallinen puolustelu», murahti Chatellerault, »kun häntä pyydetään näyttämään kerskailunsa todeksi.»