»Monsieur, monsieur!» valitti lapsi-rukka. »Tiesin, että te olitte hyvä! Tiesin —»
»Vielä hetkinen! Älkää käsittäkö minua väärin! En sano antavani sitä — minä tarjoan sitä.»
»Mitä erotusta siinä on?»
»Se että jos tahdotte sen saada, mademoiselle, on teidän se ostettava. Olen sanonut, että teidän tähtenne olen valmis uhmailemaan kaikkia vaaroja. Pelastaakseni rakastajanne uhittelen mestauslavaa. Jos minut kavalletaan tai jos tapaus pääsee asianomaisten tietoon, niin varmasti pääni putoaa Lesperonin pään sijasta. Uskaltaudun siihen vaaraan, mademoiselle — teen sen ilomielin — jos lupaatte tulla vaimokseni, kun olen sen tehnyt.»
Roxalannelta pääsi parkaisu, sitten oli kaikki hiljaista. Sitten kuului:
»Oi, monsieur, te olette säälimätön! Millaista kauppaa te minulle esitätte!»
»Rehellistä kauppaa, se on varma», vastasi tämä hornan sikiö — »perin rehellistä. Minä panen vaaraan henkeni, te lupaatte minulle kätenne.»
»Entä jos kieltäydyn, monsieur?»
Chatellerault huokasi.
»Sen lisäksi, että pidän henkeäni kalliina, tunnen varsin inhimillistä mustasukkaisuutta. Ja kun minulla on sellaiset vaikuttimet, niin mitä voitte toivoa?»