He työntyivät huoneeseen, pakottaen St. Eustachea edellään, ja sitten vaihdettiin tervehdyksiä ja onnitteluja, samalla kun Chatellerault, hilliten hämminkiään, veti chevalierin nurkkaan ja kuunteli, mitä hänellä oli sanottavaa. Pian kuulin kreivin huudahtavan:
»Tehkää kuten haluatte, chevalier! Jos teillä on omia etujanne ajettavina, niin ajakaa! Mitä minuun tulee — en välitä enää mistään.»
»Mutta miksi, monsieur?» tiedusti chevalier.
»Miksi?» kertasi Chatellerault, ja hänen rajuutensa kuohahti uudelleen. Sitten hän pyörähti ympäri ja tuli suoraan minua kohti kuten hyökkäävä härkä.
»Herra de Bardelys!» hän ärjäisi.
»Bardelys!» ällisteli taempana seisova St. Eustache.
»No, mitä?» kysäisin kylmästi, kääntyen poispäin ystävistäni.
»Kaikki, mitä puhuitte, saattaa olla totta, ja minä lienen tuhon oma, mutta jumal'auta, sen vannon, ettette te pääse rangaistuksetta.»
»Minun mielestäni olette suuressa vaarassa vahingoittaa itseänne!» vastasin naurusuin.
»Teidän on annettava minulle hyvitystä, ennenkuin eroamme!» karjui hän.