»Soit!» virkoin lyhyesti. Ja sitten me tunkeuduimme pois huoneesta ja menimme sekavana joukkona käytävää myöten rakennuksen takana olevalle pihalle.
XVI
KALPA KÄTEEN
La Fosse asteli vierelläni etumaisena; hän oli ottanut minua käsipuolesta ja vannoskeli tahtovansa olla sekundanttinani. Hän piti taistelemisesta niin paljon, tämä vastuuton, järkkymätön runoseppo, että se lähenteli intohimoa, ja kun keskustelun aikana viitattiin kaksintaistelukieltoon ja minä vastasin siihen, että minulla oli tähän otteluun kuninkaan lupa, tuli hän melkein hulluksi riemusta.
Mironsac ja Castelroux sulkivat St. Eustachen auttamina vankan ajoportin, suojaten meidät siten ohikulkijoiden huomiolta. Portinpuoliskojen rämähdyksestä riensi isäntä parin apulaisensa seuraamana luoksemme, ja me saimme kuulla rukouksia ja välitysyrityksiä, pyyntöjä ja uhkauksia, jotka aina ovat takapihataistelujen esinäytöksenä, mutta jotka aina kuten nytkin päättyvät siihen, että isäntä poistuu, lähtien juoksujalkaa noutamaan apua lähimmästä vartiopaikasta.
»Nyt, myrmidonit», intoili La Fosse verenhimosta hurmaantuneena, »työhön, ennenkuin isäntä ehtii takaisin!»
»Po' Cap de Dieu!» murahti Castelroux. »Onko nyt pilailun aika, herra ilveilijä?»
»Pilailun?» tokaisi hän vastaan auttaessaan minua riisumaan ihokkaani. »Pilailenko minä? Diable! Te gascognelaiset olette hidasjärkistä väkeä! Pidän kuvaannollisesta puheesta, ystäväni, mutta sitä ei ole vielä koskaan sanottu miksikään niin halvaksi kuin pilailuksi.»
Vihdoinkin olimme valmiit, ja siirsin kaiken huomioni lyhyeen, vankkavartaloiseen Chatelleraultiin, joka kävi kimppuuni kasvot vakavina ja silmissä jyrkän päättävä ilme. Asetuin miekkailuasentoon, eikä ruumiini, eikä mieleni vapissut. Tahdoin odottaa ja antaa hänen aloittaa, saadakseni tilaisuuden arvostella hänen kykyään ja ratkaistakseni, kuinka parhaiten selviytyisin hänestä. Olin päättänyt olla lainkaan haavoittamatta häntä ja valani mukaisesti jättää hänet pyövelin surmattavaksi; aikomukseni oli joko kiertoiskulla lyödä säilä pois hänen kädestään tai tehdä hänet taistelukyvyttömäksi.
Miekkojemme kalahdettua vastakkain teimme joitakuita alkuotteita terssiasennossa, kumpikin etsien varovasti tilaisuutta pistämiseen, mutta kummankaan paljastamatta itseään tai osoittamatta lainkaan hätäilemisen tai kiihtymyksen merkkejä. Nyt hänen miekkansa lipui pitkin omaani yhtä mittaa vavahdellen; hän katsoi kulmiensa alta minua tiukasti silmiin, ja polvet notkossa hän kyykistyi kuin syöksyyn valmistuva kissa. Sitten se tuli. Salamannopeasti hän vapautti säilänsä; hän siirsi sen miekkani alitse jälleen sen yläpuolelle, sitten taaskin takaisin sen alle, ja jännittäytyen syöksyyn — suoritettuaan kaksinkertaisen valehyökkäyksensä — hän suoristi käsivartensa antaakseen piston.