— Älä välitä minusta. Onhan tässä Iltalehti.
— Ja tässä on Die Woche ja Illustration ja Filmiaitta.
Elvi työnsi touhukkaana lehdet Launolle ja lähti itse talouspuuhiinsa.
4.
Veikko-Ilmari Launo otti Iltalehden ja katseli hymyillen Elvin jälkeen.
Saakeli soikoon, oliko tuosta Elvistäkin tullut koketti? Joka tapauksessa hän oli viime aikoina hieman muuttunut. Hänen käytöksensä oli tullut naisellisemmaksi ja pehmeämmäksi, jotenkin. Hän oli tosin yhtä toverillinen ja suora kuin aina ennenkin seurustelussaan Veikko-Ilmarin kanssa, mutta hänen olemukseensa oli silti varmasti tullut jotakin uutta. Ja se uusi puki häntä! Kuten esimerkiksi nyt tämä äkillinen innostus taloustoimiin. Ennen Elvi ei olisi ikänä alentunut teetä keittämään. Sapperment, ei suinkaan tyttö vain ollut rakastunut häneen?
Luutnantti Launo hymyili hieman itserakkaasti.
Ei, jumaliste, ei se sentään voinut olla mahdollista. Elvi ja hän olivat olleet hyvät ystävykset jo lapsuudesta asti, eikä koskaan heidän välillään oltu puhuttu sanaakaan rakkaudesta. Ei Elvin ylioppilasaikana Helsingissä, jolloin he kuitenkin olivat kulkeneet kaikki tanssiaiset, teatterit ja konsertit yhdessä, eikä edes Parisissakaan, jossa he olivat molemmat olleet, Elvi ranskankieltä opiskelemassa ja Veikko-Ilmari komennuksella sota-akatemiassa. Ja Parisissa, huvien ja rakkauden kaupungissa, toki olisi luullut tunteiden heräävän, jos missään. Parisissakin oli Elvi ollut sama luotettava ja uskollinen toveri, seurustelu hänen kanssaan oli varjellut Veikko-Ilmarin lankeamasta Montmartren ja Moulin-Rougen moniin suloisiin viettelyksiin, joiden ansaa nuoret elämäniloiset muukalaiset tuskin muuten kykenivät välttämään.
Yhdessä Elvin kanssa hän muuten juuri oli tutkinutkin nämä Parisin jännittävimmät ja mielenkiintoisimmat nähtävyydet. He olivat yhdessä käyneet Montmartren kuuluisimmissa taiteilijakabareteissa ja ylioppilaskapakoissa ja uteliaina seuranneet suurkaupungin syntistä yöllistä elämää. Lankesi luonnostaan, että he molemmat, viisaat ja järkevät pohjoismaalaiset, eivät itse ottaneet tähän vallattomaan menoon osaa. He seurasivat sitä vain sivultapäin, objektiivisesti, ottivat kaiken turistin näkökannalta. He katselivat sitä samoin ihmettelevin, intohimottomin silmin kuin esimerkiksi Eiffel-tornia tai Père Lachaisen hautausmaata tai Mona Lisaa Louvressa. Parisin yöelämän tutkiminen kerta kaikkiaan kuului pohjoismaisen matkailijan velvollisuuksiin.
Ei, mitään ystävyyttä hellempää suhdetta heidän välillään ei ollut koskaan ollut, eikä Veikko-Ilmari milloinkaan ollut sellaisen tunteen mahdollisuutta ajatellutkaan. Älykäs ja itsenäinen maisteri Elvi Lackson, mitä hän rakkaudella ja avioliitolla tekisi? Elvihän oli aina ylenkatsonut keimailemista ja pikkurakastelua.