— Vanha hyvä makunsa niissä on, vakuutti Kyllevi. — Ottakaa tekin, luutnantti. Kas tuossa on oikein hemasevan punainen ja kypsä…
5.
— Kyllä tämä lain lukeminen on sentään vietävän haljua! sanoi Kyllevi ja paiskasi muistiinpanovihkonsa pöydälle. — Oletteko te kahden kotona?
Hän oli juuri tullut yliopistolta luennolta ja tavannut ainoastaan
Nissen ja Mairen ruokasalissa kahvipöydän ääressä.
— Äiti on ulkona visiitillä ja Elvi on vetäytynyt huoneeseensa. Hän kirjoittaa esitelmää, sanoi Maire.
— Olet siis jo ehtinyt suuttua juridiikkaan, sanoi Nisse. — Annahan kuppisi, niin kaadan kahvia.
— Kyllä se on vissiin vihoviimeistä. Ja minä kun vielä niin kovalla touhulla tänä aamuna laitoin itseni prosessiopin luennolle. Enkä sitä sitten ymmärtänyt, en viiden pennin edestä. Se oli sitten kuivaa kuin Saharan erämaa! Vähän kermaa vielä, kiitos.
Ja ajatelkaas, Arma Walli, senkin kenokaula västäräkki, vakuutti että laki on hänestä mielenkiintoista ja jännittävää!
— Hm, sanoi Nisse. — Hän ajatteli kai sitä kohtaa lakikirjassa, jossa puhutaan avioliitosta ja avioerosta ja niiden yhteydessä olevista seikoista.
— Onko siinä jotakin jännää sitten? kysyi Kyllevi uteliaasti.