— Varmasti, siellä on semmoisia paikkoja, jotka eivät ainakaan ole sopivia nuorille tytöille.
— Voi juutaksen kanahäkki, silloin minä tahdon lukea sen ihan viivana.
Onko sinulla se kirja täällä, Nisse?
— Ei mutta Kyllevi! sanoi nuhtelevasti Maire. Hän oli aina yhtä hyvinkasvatettu.
— Ei minulla sitä ole, mutta kysy Arma Wallilta. Et sinä muuten noin ilman muuta pääse lakikirjoja tenttimään, sinun pitää ensiksi tutkia historiaa ja filosofiaa ja kansantaloutta.
— Pyh pihkaa, mitä minä niillä teen, sanoi Kyllevi ja kaatoi itselleen toisen kupin. — Avioliittolakia minä tahdon lukea.
— Älä huoli ollenkaan ruveta sen juridiikan kanssa, neuvoi Maire. — Lukisit kieliä ja estetiikkaa mieluummin, niinkuin minäkin. Se on niin yleissivistävää.
— Tai menisit keittokouluun saman tien, sanoi Nisse. — Naimisiin sinä kumminkin joudut.
Kyllevi veti kulmakarvansa yhteen ja oli miettiväisen näköinen.
— Voi lapsikullat, jos te tietäisitte, mitä tavattomia ristiriitoja olen saanut kärsiä tämän uranvalitsemisen tähden, niin ette nauraisi. Itse olisin kaikkein mieluimmin tahtonut mennä sirkukseen…
— Sinne sinä kyllä olisit sopinutkin!