— Minä en käsitä, miksi siitä seurasta viitsitään pitää niin tavatonta melua, sanoi Maire. — Haihtukoon omaan mitättömyyteensä.
Elvi kiihoittui.
— Etkö sinä sitten ymmärrä, että sellaisen seuran pelkkä olemassaolokin on suoranainen loukkaus meitä naisylioppilaita kohtaan. Meidän täytyy nujertaa ne poikaviikarit.
— Mutta kuule, Elvi rakas, älä huoli kirjoittaa sitä esitelmääsi tai alustustasi, mikä se on, aivan kovin pitkäksi, sillä muuten ei jää ollenkaan aikaa tanssiin sitten perästäpäin, sanoi Kyllevi rukoilevalla äänellä.
— Sinä häpäiset itsesi, Kyllevi! huusi Elvi. — Eikö sinulla ole yhtään aatteellisia harrastuksia? Oletko sinä tosiaankin niin tylsä, että sinä tulet osakuntaan vain tanssimaan ja melua pitämään, niinkuin sen pahempi niin monet keimailunhaluiset ja tyhjät helsinkiläiset perhetytöt tekevät? Jos sinä todellakin luulet…
— Mutta enhän minä niin tarkoittanut, sanoi Kyllevi onnettomana. — Minä olisin tahtonut vain pikkuruikkusen…
Mutta Elvin sanatulva ei ollut enää estettävissä.
— Jos sinä todellakin luulet, että osakunnan kokoukset ovat vain tanssimista ja flörttailemista varten, niin silloinhan ne vain saavat vettä myllyynsä, jotka juuri julistavat, että nainen ei sovi yliopistoon. Tiedätkö, en olisi todellakaan uskonut, että sinä olet noin pintapuolinen ja…
— Hyvästi nyt, tyttäret, sanoi Nisse.
— Minä lähden lavistamaan Pölyyn. Minä en kestä tätä enää.