Ja Nisse lähti.
— Säästä puheesi osakuntaa varten, älä sitä nyt jo meille pidä, sanoi
Maire. — Vai onko tämä ehkä jonkinmoinen kenraaliharjoitus?
Elvi nousi.
— Nyt minä menen lopettamaan sen alustuksen, ja teen sen niin pitkäksi että keskustelukysymys kestää koko yön, eikä kukaan ihminen ehdi tanssia kierrostakaan, sen takaan.
— No hyvä! julisti Kyllevi. — Silloin minä en tule koko osakuntaan. Menen mieluummin sinfoniakonserttiin, koska minulla on sinne ylioppilaslippukin jo valmiiksi jonotettuna.
— Ole tulematta sitten, sanoi Elvi ovelta. — Ei suinkaan sinua siellä liioin kaivatakaan.
Mutta silloin Kyllevi äkkiä muisti jotakin.
— Elvi, kuulehan! huusi hän. — Tuleeko sinne se luutnantti?
— Kuka luutnantti?
— No älä nyt ole olevinasi. Se lentäjä tietysti, jolla oli niin autuaallinen hymyily.