— Kuinka siellä sisällä on asiat? kysyi Jakkula Tauno Aavikolta, joka juuri tuli kokoushuoneesta.
— Ilmari Kielo par'aikaa pitää suuren puheensa naisylioppilaita vastaan. Mutta Elvi Lackson ja Tellervo Ilokeimo pitävät urhoollisesti puoliansa. Ilma suorastaan väreilee intohimoisesta väittelystä.
— Aijai, tuumi Jakkula joviaalisesti. — Pitäisiköhän sitä Kielon poikaa mennä auttamaan…
Silloin tyttöjen parissa syntyi levottomuutta. Jakkula tunnettiin taitavaksi puhujaksi, jonka ironisia letkauksia kaikki pelkäsivät.
— Jos Jakkula oikein rupeaa myrkyttämään, niin hän saa kaikki naurajat puolelleen, kuiskasi Maire touhukkaana. — Ja kuinkahan Elvin silloin käy?
— Hänet täytyy estää menemästä sisälle, keinolla millä hyvänsä, sanoi
Irja.
Jakkula oli juuri menemäisillään kokoushuoneen ovesta sisälle. Tytöt istuivat neuvottomina.
Silloin Kyllevi äkkiä keksi keinon. Hän katseli Jakkulaa mielistelevin silmin ja rupesi laulamaan:
Tule tänne, poika kulta, anna suuta mulle! Ei tuo mamma torune, ja ei tuo synti olle!
— Ei mutta Kyllevi! sanoi Maire kauhistuneena.