Mutta Jakkula kääntyi ovella eikä mennytkään sisälle ottamaan osaa keskusteluun.
— Tahdoin vain osoittaa, että kyllä täälläkin osataan eri viisuja, sanoi Kyllevi Jakkulalle. — Te kun lauloitte niin hemasevan kauniisti tuolla kassahuoneessa äsken.
Irja teki tilaa Jakkulalle viereensä sohvalle.
— Istukaa nyt kiireimmäksi aikaa, kehoitti hän suloisesti hymyillen.
Jakkula vilkuili sivulleen eikä oikein tiennyt mitä tekisi, mutta sitten hän kuitenkin istuutui tavalliseen flegmaattiseen tapaansa.
Tytöt huoahtivat helpotuksesta.
Mutta kassahuoneesta kuului taas piippuapolttavien vanhojenpoikien surunvoittoinen sävel:
Siks tyttöjen turha on aatella meit'
ja hurmaten katsella päin.
Jakkula loi kaipaavia silmäyksiä ovelle päin. Hän oli unohtanut piippunsakin sinne pöydälle. Mutta tytöt piirittivät hänet joka taholta.
On syömmemme kylmä kuin jää, on syömmemme kylmä kuin jää, ei hehkumahan sitä voi sytyttää, se kylmä vain on niinkuin jää.