— Mitä vielä. Ei niitä niin vain satu.
— Juu-u, intti Kyllevi. — Sanomalehdissä puhutaan ehtimiseen lento-onnettomuuksista. Minusta ei mikään ole niin kauheata kuin ajatella nuoren soman upseerin makaavan ruhjottuna maassa koneensirpaleiden alla.
Kylleviä värisytti. Mutta Veikko-Ilmari naurahti.
— Tiedättekö te, neiti Selin, että kun kaikki ympäri käy, niin kyllä täällä maan päällä on paljon vaarallisempi olla kuin ilmassa. Ainakin minua peloittaa paljon enemmän maata omassa sängyssäni kuin liidellä jossakin yläilmoissa.
— Ohoo?
— Sillä täytynee kai teidän tunnustaa, että kuolee paljon enemmän ihmisiä sängyissä kuin lentokoneonnettomuuksissa. Eikö totta?
Tämän sanottuaan luutnantti Launo lähti kokoushuoneeseen kuuntelemaan keskustelukysymystä.
Kyllevi seisoi hieman nolona ja katseli hänen jälkeensä. Pitääköhän tuo minua narrinaan, ajatteli hän ja suutahti.
Mutta hetkistä myöhemmin hän jo taas kieppui ylinnä klubihuoneessa, missä osakunnan pojat kilvan koettivat saada häntä riehaantumaan.
— Sanoitte että »Kerenski» nykyään on muodissa Peräkulmalassa päin, sanoi Tauno Aavikko. — Ettekö te osaisi mitään muuta hauskaa laulua sieltäpäin?