— Kyllevi, tiedättekö te, että parin viikon perästä minä matkustan ja…
— Niinkö? No, jos ikävä tulee, niin paiskatkaa postikortilla.
— Mutta minä lähden…
— Kirjeet vastataan kirjeillä ja valokuvat valokuvilla, jatkoi Kyllevi säälimättömästi.
— Mutta minä lähden lentokoneella, ja siitä voi tulla aika vaarallinen matka.
Kyllevi kävi äkkiä vakavaksi.
— Mitä? Ette suinkaan vain tarkoita, että voi sattua jokin onnettomuus?
— Kuka sen tietää! Täytyy aina olla valmistunut kaikkeen. Ja mitä tavatonta siinä olisi, jos jotakin sattuisikin. Yhden luutnantin henki ei ole niin kovin kallisarvoinen kapine, että sitä kannattaisi surra. Jos joskus syöksyn alas, niinkuin epäilemättä ennemmin tai myöhemmin teenkin, niin tuskin siitä kukaan välittääkään.
Luutnantin ääni oli hyvin, hyvin murheellinen.
— Ei, se ei saa tapahtua, minä en tahdo! Hyi, kuinka te olette häijy, kun puhutte tuollaisia. Minä rupean itkemään.