— Juupeli sentään! Noin paljon. Ja minun kun piti puoli neljältä… Nyt minä lähden lavistamaan, ja ihan viivana!
— Odottaakahan nyt, minä tulen saattamaan.
— Kittiä vielä! Minun täytyy lähteä oikein sassiin nyt. Älkää unohtako tädin syntymäpäivää ylihuomenna. Hei!
Kyllevi huristi jo portaita alas. Äkkiä hän kääntyi ja huusi ylöspäin:
— Minulla on nähkääs möötti yhden toisen pojan kanssa nyt. Fazerilla.
Moints.
8.
— Oho, olettepa te nyt myrtyneen näköinen, sanoi Kyllevi ja istuutui hieman hengästyneenä marmorilevyisen pöydän ääreen eräässä Fazerin ikkunakomerossa.
Ensio Vaahti puhalsi taiturimaisen savukiehkuran ilmaan.
— Tuskittelen vain sitä, että minun kelloni näkyy ruvenneen käymään niin perhanasti edellä…
— Hyi, kuinka te voitte käyttää noin rumia sanoja naisen läsnäollessa, nuhteli Kyllevi ystävällisesti. — Voin muuten ilmoittaa teille, että olin Ateneumissa, joten minä tuota noin olen taasen tiedoissa ja taidoissa vähän edistynyt, jos niin passaa sanoa. Minä nimittäin aionkin ruveta lukemaan taidehistoriaa.