Kyllevi huomasi kuitenkin, että Elvillä ja Veikko-Ilmarilla oli tavattoman hauskaa keskenään. Elvi rupatteli ja nauroi koko ajan, ja Veikko-Ilmari katseli häneen herkeämättä sivultapäin kauniine sinisine silmineen ja suu hellässä hymyssä, kuten Kyllevistä tuntui. Elvillä oli uusi tummansininen silkkipuku, joka puki häntä erinomaisesti. Hänen paljaat olkapäänsä ja käsivartensa loistivat valkeina ja täyteläisinä, hänen kapeat kasvonsa olivat hienot ja kalpeat, hänen intelligentit silmänsä täynnä eloa ja vilkkautta.
Hänellä on kypsän naisen kaikki houkutuskeinot, ajatteli Kyllevi katkerasti, vaikka hän kuitenkin varsin hyvin tiesi, ettei Elvi ollut kuin kahdenkymmenenkuuden ikäinen. Mutta kun itse on vasta seitsemäntoista vanha, niin silloin kaksikymmentäkuusi on jo kypsä ikä.
Kyllevi huomasi, miten Mia-täti koko ajan paikaltaan pöydän päästä katseli Elviä ja luutnantti Launoa noin erikoisen suojelevasti ja siunaavasti, ymmärtäväinen hymy huulillaan, niinkuin vanhoilla tädeillä usein on tapana katsella nuorta ihmisparia, joka heidän luulonsa mukaan on »löytänyt toisensa». Mia-tädin suopea ja myhäilevä katse raivostutti Kylleviä vielä enemmän. Hän tunsi, miten kiukku ja mustasukkaisuus kasvamistaan kasvoivat hänen povessaan.
Olihan Launo tosin toissapäivänä Ateneumissa yrittänyt suudella häntä, mutta samaahan oli Vaahtikin kohta sen jälkeen yrittänyt tehdä rouva Lacksonin paraatirapuissa. Ja Kyllevin vaisto sanoi hänelle, että nuoret miehet ylipäänsä varsin kernaasti tahtovat suudella pieniä kokemattomia tyttölapsia, tällaisilla suudelmilla kuitenkaan tarkoittamatta mitään erikoisen vakavaa. Ja kun Kylleville itselleen hänen omatuntonsa sanoi, että hän oli suhteissaan nuoriin herroihin viime aikoina menetellyt hieman häilyväisesti, niin eihän hän saattanut olettaakaan muuta kuin että nuoret herrat tavallisesti maksoivat tytöille samalla mitalla takaisin.
Päivällisen jälkeen, kun muut joivat kahvia salissa, Elvi vei Veikko-Ilmarin omaan huoneeseensa hieman erilleen muista. Kyllevi seurasi tarkasti heidän hommiaan avonaisesta ovesta. He keskustelivat vilkkaasti ja istuutuivat molemmat vieretysten Kyllevin sohvalle.
— Noo, mitä varten pikku Kyllevi on niin miettiväisen näköinen tänään? kysyi Mia-täti hyväntahtoisesti ja istuutui hänen viereensä.
— Minun sydämeni on kovasti ylösmurheellistutettu, sanoi Kyllevi hieman hajamielisesti, irroittamatta katsettaan pariskunnasta Elvin huoneen sohvalla.
— Lapsi parka, sanoi Mia-täti hellästi. Hänen alituinen hellyytensä kiusasi Kylleviä.
— Olen nimittäin tässä jauhanut erinäisiä kysymyksiä, mutta mitäpä minusta mullikasta on niitä asioita selvittelemään.
— Pikku Kyllevi on tainnut opiskella kovin vakavasti viime aikoina, sanoi Mia-täti.