Tohtori Lo Mahra kokeili lavalla erään harvinaisen elegantin nuoren naisen kanssa. Daami oli hyvin kaunis ja kauneudestaan tietoinen. Hän hymyili hempeästi ja loi suuren kallisarvoisen hattunsa alta keimailevia silmäyksiä katsojiin päin. Hänellä oli hieno kävelypuku, upeat silkkisukat ja kiiltonahkakengät. Tohtori Lo Mahra vaivutti hänet hypnoottiseen uneen ja käski hänen riisua kengän jalastaan. Neitonen teki itsetiedottomasti työtä käskettyä, ja katso, hienossa silkkisukassa oli iso, ammottava reikä!
Koko yleisö remahti raikuvaan nauruun, ja daami herätettiin.
— Voi jusupätkä! En minä vaan nyt tahtoisi olla hänen pöksyissään, sanoi Kyllevi.
— Nyt on vuorossa eräs minun toverini, muuan medisiinari, sanoi Ensio innostuneena. — Saa nähdä, miten hänen käy.
Tohtori Lo Mahra suggeroi medisiinarin uskomaan, että hän oli velkaa tohtorille kaksikymmentä markkaa. Ja medisiinari veti kuuliaisesti lompakon taskustaan ja avasi sen, mutta — hänellä ei ollut kuin kymmenen markkaa! Enempää ei löytynyt, vaikka hän olisi kuinka etsinyt.
— Kyllä minä nyt kuitenkin menen, sanoi Ensio ja riisui palttoonsa. —
Tehkää te miten haluatte.
Ensio kiipesi lavalle, jossa useita muita kokeiluihin tarjoutuvia jo istui tohtori Lo Mahran takana pitkässä rivissä. Kyllevi tarkasti heitä lähempää ja huomasi, että Elvikin oli mennyt sinne. Elvi oli istunut Nissen kanssa jossain etupenkillä, vaikk'ei Kyllevi ollut heitä aikaisemmin huomannut.
Tohtori Lo Mahra tunsi Ension vanhastaan hyväksi kokeiluvälineeksi ja valitsi heti hänet joukosta. Hän totteli sokeasti kaikkia tohtori Lo Mahran määräyksiä. Kun tohtori käski häntä palelemaan, niin koko hänen ruumiinsa värisi vilusta ja hän käänsi takinkauluksensa korville. Sitten tohtori määräsi, että hänen tuli olla lämmin, ja Ensio rupesi heti aukomaan takkinsa nappeja ja läähätti kuumuudesta.
Sitten tohtori määräsi:
— Sie sollen einer Dame eine Liebeserklärung machen!