Ensio katseli häntä hieman epätietoisena.
Mutta tohtori Lo Mahra upotti fanaattisen käärmeenlumoojankatseensa Ension katseeseen, hänen tiukasti yhteenpuristetut kapeat huulensa vavahtivat, ja verisuonet paisuivat hänen ohimoissaan.
— Hören Sie nicht was ich sage! Sie sollen eine Liebeserklärung machen!
Sie lieben eine Dame hier, und Sie sollen es uns beweisen.
Kyllevin sydän lensi kurkkuun.
— Herran pieksut, nyt hän varmasti taas tulee minua pussaamaan, ajatteli hän. — Nyt tulee taas skandaali. Mitä ihmettä minä nyt teen! Juoksisinkohan minä tieheni? No voi nyt kauhistuksen kanahäkki!
Mutta Ensio ei huomannut Kylleviä. Hänen katseensa liukui hänen ohitseen ja harhaili kuin etsien pitkin lavalla istuvien naisten riviä. Lopulta se pysähtyi Elviin.
Ension kasvot kirkastuivat äkkiä, hän lankesi polvilleen Elvin eteen ja tarttui hänen käteensä suudellakseen sitä.
Silloin tohtori Lo Mahra herätti hänet hänen hypnoottisesta tilastaan, ja Ensio nousi seisomaan. Mutta hän ei pitkään aikaan hellittänyt katsettaan Elvistä. Lopulta hän kääntyi verkalleen ja kävi istumaan paikalleen Kyllevin viereen.
Kokeiden loputtua he tapasivat Elvin ja Nissen vestibyylissä. Kyllevi esitteli Ension, vaikkakin hieman pamppailevin sydämin. Mahtoikohan Elvi tuntea hänet siitä kohtauksesta porraskäytävässä? Onneksi ei, sillä Elvi suhtautui Ensioon varsin ystävällisesti ja rupesi heti vilkkaasti keskustelemaan hänen kanssaan suggestioni-ilmiöistä. Vaara näytti siis menneen ohitse.
No niin, oikeastaanhan Helsingissä oli varsin monta herraa, joilla oli knalli ja tyköistuva musta päällystakki…