Pitkänsillan luona Kyllevi otti Nisseä käsivarresta ja antoi Elvin kavaljeereineen kulkea edellä.
— Noo, pikku Kyllevi, mitä sinä oikein tuumiskelet? kysyi Nisse.
Kyllevi huokasi.
— Ajattelen vain tämän elämän rasvaisuutta, sanoi hän. — Kyllä se minun elämäni ainakin on niinkuin mädäntynyt aidanseiväs, kuten meillä Peräkulmalassa päin sanotaan. Mutta kun odottaa, niin ehkä se vielä lähtee tästä luistamaan, noin himphamppua ja vähän toista trallia. Ja vähän parempaa kuin tähän asti.
— Tarkoitat, että ilmassa luistaa paremmin kuin maalla?
Kyllevi nauroi.
— Piru sen tietää, mutt'ei sekään mitään sano.
11.
Minä meripojast iloisesta laulun tein, hän paljon kulki meriä, hei ja vei, hän Japanissa neitosia rakasti ja Kiinan tytöt tarkallensa tarkasti.
Kyllevi riisui laulaen päällysvaatteet yltään eteisessä ja meni ruokasaliin.